LÄHTEVIEN
LAIVOJEN SATAMA
Minä olen
vain satama pieni
joka laivoja
rakastaa,
jossa aina
öisin palaa
pari lyhtyä
kalpeaa.
Minun luonani
laivat ei viihdy,
olen pieni
ja maineeton.
Pois suuria
purjeita aina
meri kaunis
kutsunut on.
Minä nytkin
merelle katson.
Sydän
itkeä melkein vois,
sillä
syksyllä luotani lähti
se laiva ihana
pois,
joka suurempi
muita oli
ja jota mä
rakastin,
kun saapui
se korkein keuloin
ja purjein
ylpeilevin.
Sekin laiturin
harmaan jätti.
Jäi veteen
jäljet vain.
Minä kauan
ja ikävöiden
sen valoja
mereltä hain.
Tuli laivoja
muita kyllä
tuli soitossa
musiikin
ja tuoksuvin
hedelmälastein...
Minä niitäkin
rakastin.
Mutta niitten
lähtöä koskaan
en itkenyt
niin kuin sen,
jonka jälkiä
vieläkin öisin
sydän
vavisten hyväilen,
kun lyhtyni
himmeinä palaa
ja mereltä
tulevat
vain lokit
ja tuulen leyhkät
ja laineet
sieluttomat.
- OIVA PALOHEIMO-
pääsivulle
elämyksiä-sivulle